Sukat ja tyyny hyvinvoinnin näkökulmasta

Heissump ja hou hou vaan tonttuset, tontuttaret, tonttuliinuskat ja tonttundaalerit

Tänään ajattelin pohdiskella vähän hyvinvointiin liittyviä juttuja. Moni nimittäin tuntuu kärsivän joulustressistä ja ihmekös tuo on. Sen verran paljon kaikkia ärsyttäviä piirteitä joulun- viettoon ja odotukseen liittyy. Mutta loikataanpa asiaan.

Oletteko huomanneet, että joskus voi olla piristävää, ellei jopa voimauttavaa ottaa ihan reippaasti vaan paskaa niskaan? No joku varmaan on, sillä on meitä sen verran moneen junaan ja muuhun kulkuvälineeseen sekä suksilla metsään. Tämän voi hoitaa hyvin - tai ainakin ihan kohtuullisen 3/5 - mukavasti painamalla päänsä tällaiselle iloiselle kakkatyynylle. Itse asiassa tuo ei tyynynä ole kovinkaan kummoinen, mutta sisustushärvelinä vallan hauska ja saa ainakin jonkun ihmisen hymyilemään kusisemmassakin tilanteessa. Näitä myydään tuolla jossain edesmenneen Anttilan lähellä katutasossa sijaitsevassa kaupassa Oulun kessassa.

Toinen juttu on sukat. Monet tuntuvat ihan kategorisesti suosivan mustia sukkia, vaikka on tutkittu juttu ja hyvin tunnettu tosiasia, että muun väriset sukat edistävät henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä ja mitä niitä nyt onkaan ja mustat sukat puolestaan päinvastoin ovat pahaksi niille. Monelle valkoiset sukat voivat kuitenkin olla turhan radikaali ratkaisu ja muutenkin valkoisten vaatteiden sovittaminen asukokonaisuuteen on monesti harjaantumattomalla pukeutujalle ongelmallista, joten tässäpä tulee pari vähän vähän hillitympää vinkkiä:

Harmaat sukat. Ismo alankokin laulaa, että Harmaa on hyvä väri. Se ei herätä liikaa huomiota eikä ole tulkittavissa kannanotoksi mihinkään äärisuuntaan eikä myöskään omaa edellämainittuja mustan tai valkoisen ongelmia. Kannattaa kokeilla. Ei vaadi edes rohkeutta!

Siniset sukat. Näissä puolestaan on sellainen ovela ominaisuus, että vähässä valossa ne helposti näyttävät mustilta. Eivät kuitenkaan sitä ole ja senhän niitä jalassaan pitävä tietää, ellei sitten ole unohtanut. Itsepetosta vai ovelaa naamiointia? Mieti itse ja pue, jos uskallat tai siltä tuntuu!

Näillä eväillä vähän kevyempää joulun odotusta kaikille. Menkää vaikka pulkkamäkeen! Bloggailemisiin!!!!

PS: Sukkakuvissa näkyisi tissit, mutta rajautuivat ulkopuolelle!

Hesassa tuulee (vai tuuleeko)

Hipskuta rullallei vaan

Kävin viikko sitten Pää-Hesassa vähän haistelemassa viimeisimpiä muotituulahduksia ja trendien terävintä kärkeä. Perimätiedon mukaanhan Hesassa tuulee aina ihan perkeleen paljon kovemmin, kuin muussa maailmassa ja siksi siellä on ihan helvetin kylmä. No paskat ollut taaskaan. Näin siinä usein käy, kun uskoo perimätitietoihin. Olin valmistaunut kipakkaan syyssäähän, joten kuumahan siellä tuli.

Siinä me sitten yhden pienpanimobuumin kärkinimen, eli Maku Brewingin makujohtaja Jussin kanssa, siemailimme uima-altaan reunalla palmujen katveessa muodikkaita käsityöläisoluita eli siis craft beeriä ja muita hienoja juomia ja mietimme maailman menoa ja uusimpia muotivirtauksia kaikilta inhimillisen kulttuurin aloilta ja ehä vähän muualtakin. Kari Peitsamon Näin unta, että paneskelin koko yön osoittautui muuten hittibiisiksi! Kumma, ettei ole radiosta sattunut korvaan.

Hienoja juomia sai Jussin hienosta drinkkivaunusta. Kuva piti valitettavasti ottaa asunnossa, koska altaan reunalla kuvaaminen oli kielletty, koska kaltaisemme suuret julkimot olivat siellä alasti. Itse otin terveysvaikutteisen Fernet-Brancan ja Jussi taisi tehdä itselleen jonkun ouzo-tyylisen anisdrinksun.

Yksi ensi kesän kuumimpia trendejä on epäilemättä tällaiset minimalistisuudessaan tyylikkään sandaalit, joita näin edelläkävijänä pidin tietenkin jo syksyllä. Altaan reunalla ei edelleenkään saanut kuvata, mutta kuvitelkaa tähän ensimmäiseen kuvaan kaakelit. (Tässä kuvassa olen muuten alasti!)

Allasbileiden lisäksi nämä jalkineet sopinevat myös hipahtavaan kukkaketokirmailuun ja muuhun sen suuntaiseen toimintaa ja myös vapaamuotoisempaan kuapunkihengailuun. Niinpä demonstroin ne myös housut jalassa. (Kuvitelkaa tähän kukkaketo tai urbaani kävelykatu.) Varmat hittikengät!

Ilmeisesti myös muotituulet olivat Hesassa vähän kuolleessa jamassa, koska paljon muuta ei tarttunut matkalta mukaan. Kokeilin kyllä eittämättä tyylikästä Saipa-lippistä, mutta se ei tuntunut istuvan omaan tyyliini.

Tässäpä tämä tällä kertaa. Hyvää alkutalvea tai loppusyksyä. Bloggailemisiiin!!!

Taidetta, kahvia

Jabadabaduiduluiduu jässikät ja -ret

Muistaakseni viimeksi vähän pohdin, että voisin keksi uusia juttuja tähän blogiini ja ehkä vähän laajentaa aihepiiriä. Aloitan nyt ja käsittelen tässä ainakin taidetta ja kahvia, eli vähän tällaisissa life style -meiningeissä mennää. Katsotaan, miten käy!

Pikkuveljeni oli löytänyt jostain jäämistöstä tai komeron perältä vanhoja taideteoksia, mm. tällaisen kaksitoistavuotiaana tekemäni grafiikkatyön. (Taiteilijan itsensä vedostama) Mukava huomata, tai palauttaa mieliin, että olin jo nuorena taiteellinen ja makuni oli hyvin kehittynyt. Kuulemma kyseinen teos on nyt kehystetty ja laitettu lapsuuskotini seinälle.

Tästä sitten hypätäänkin nykypäivään, mutta aasi pysyy sillalla sitä kautta, että hainpa tällaisella Tom of Finland -taidekassilla kaupasta vähän kahvia. Hyvä kahvihan on nimittäin hyvää ja kahvihifistely urbaaneissa cityhipsteripiireissä trendikästä.

Itse valmistan yleensä kahvin tällaisella pressopannulla ja hyvää on mielestäni tullut. No nythän te jo malttamattomina siellä huudatte, että kerro nyt, mitä kahvia ostit, vai mitä? No nyt kerron.

Tärätätätätätätätätätäätätätä

tärätätätätäääää

Jari Sillanpää -kahvia. Joku olisi arvannut kassista. Ei oikeastaan ollut erityisen hyvää tai pahaa, vaan sellaista 3/5 -tavaraa, mutta toisaalta pakettikaan ei ole kovin hieno. Silloinpahan tuli mieleeni aiemmin flunssalääkkeeksi hankkimani Mount Gay -rommi, jonka arvelin sopivan hyvin siltsukahvin sekaan ja tuloksena oli siis plörö. Valitettavasti kaikki siedettävän näköiset kahvimukini katosivat muinoin muutossa, joten jouduin nauttimaan plörön tällaisesta tyylikkäästä kolpakosta.

 

Siinäpä siemaillessa sitten tuli jano ja päätin tekaista jonkin trendikkään drinksun jälkiruoaksi ja vilkaisin, että mitäköhän kaapista löytyisi. No siellähän oli lime ja kolajuomaa, joista tietäjätyypit tietävätkin syntyvän cuba libre -nimisen namijuoman. Valitettavasti meillä ei oikeastaan ole drinkkilaseja, joten jouduin siemailemaan senkin kolpakosta. Juomaa maistellessani innoistuin Kuubasta, vapaudesta, Kuuban vapaudesta ja taiteellisista tytinöistä niin, että päätin kuunnella laulu- ja soitinyhtye Homoavioliiton hittikappaleet Rumpali syö lihapiirakan sekä Tero Vaaran SG useampaan kertaan täältä bändin bandcampistä: https://homoavioliitto.bandcamp.com/ Sitten tajusin rommin olevan barbadosilaista ja aloin miettiä barbababoja, joissa onkin tiettyjä yhtymäkohtia alussa esittelemääni taideteokseen.

Seuraavaksi ajattelin vielä nauttia jonkun trendikkään pienpanimo-oluen, mutta sponsoridiilien puutteessa en kerro, minkä.

Ensi kerralla voisin esitellä uuden paidan ja tyynyn. Bloggailemisiiin!!

Haluaisin pyydystää pokemoneja

Jau jau ja poke-moi, mussuliinit ja -liinittaret!!!!

Haluaisin kovasti ottaa osaa pokemon-buumiin, mutta se peli ei toimi puhelimellani. (ihan vaan sponsoreille vinkkinä) Tästä masentuneena päätin myydä shamiseninkin pois. Laittakaa viestiä jos kiinnostaa. Tästäpä muistinkin, että näin viime lauantaina Pikachun laulamassa High Way To Helliä. Vähän sitä ennen olin nauttinut pokemon burgerin ravintola Tubassa, joka on muuten ihan mukava mesta. Täytyy varmaan alkaa laajentaa tätä blogia tuollaisiin life style -juttuihin, kun vaaterintamalla on tapahtunut itseni kohdalla kovin vähän viime aikoina.

 No sellaistahan kyllä tapahtui, että olin Inarijoella kalastamassa ja havaitsin majapaikassamme lojuvan tällaisen päähineen. Toimi aika kivasti, kun kävi kylillä kaupassa ja katselemassa meininkejä. Harmi, ettei ollut sellainen reissu, että olisi tullut piipahdettua ravintolaan tms.. Varmaan sielläkin olisi saanut kunniaa ja ihailevia katseita.

Koskikalastus muuttuu monin tavoin miellyttävämmäksi, jos jalassa on kahluuhousut. Epämiellyttävä piirre niissä on se, että hiostavat aika lailla. Valitettavasti minulla ei ollut tätä pallivahaa mukana reissussa, joten en osaa sanoa, olisiko se auttanut. Hieno tuote silti.

Kuten huomaatte, tämä lätinä on aika tällaista sekavaa ja kiireistä. Johtuu siitä, että haluaisin olla metsästämässä pokemoneja. Että ihan vaan nyt sponsoriäijät hei jos luette tätä, niin esittelen kyllä mieluusti uutta hienoa puhelinta täällä sitten, kunhan lähetätte sen minulle. Sitä odotellessa

vielä on kesää jäljellä!!!!!!! Bloggailemisiin!

Kesähame heilahtaa

Kesäiset terskulit vaan (sytänsytäm)

Oikeastaan piti tehdä tällainen päivitys tänne jo aikapäiviä sitten, mutta kuten tiedätte, kesälomalla ei koskaan ehdi mitään, joten vähän viivästyi.

Ajankohtainen aika oli tuossa vähän aikaa sitten, kun Bussi-Esko, kuuluisa bloggari ja internet-vaikuttaja itsekin, kertoi facebookissa, ettei saanut pitää töissä sortseja, vaikka oli kuuma ja hankki sitten hameen ja postasi varsin hottiksen säärikuvankin vielä siihen päälle. En nyt mene enempää tämän hame-keissin yksityiskohtiin, voitte tutustua niihin helposti itse. Tässä kuitenkin oma vastineeni.

Tein vaateinventaariota vaellusreissua varten ja löysin samalla rinkan mutkasta tällaisen maastotakin ja äkkäsin heti, että sehän sopisi hyvin tämän vihreämmän kilttini kanssa. Urbaania soturilookkia täydensin vielä vanhalla tutulla U.S.A.:n armeijan viidakkohatulla, maihinnousukengillä ja aviaattoreilla. Meinasi mennä vähän liian militantiksi, joten toin kuvaan vähän hippihenkeä turkkilaisella cümbüsilla tai cümbüksella, miten ikinä liekään. Tässä nähdään hyvin miten konteksti muuttaa tulkintaa.

Toinen paikka, missä hameelle tai vastaavalla olisi ollut käyttöä oli Yläkaupungin Yö -festivaali Jyväskylässä. Siellähän nimittäin esitettiin Kati Puska -performanssi, jossa lauma Kate Bushiksi pukeutuneita ihmisiä tanssasi harjulla Wuthering Heightsin tahtiin matkien videolta tutuuja tanssiliikkeitä. Olisin mielelläni osallistunut, jos vaan olisin ajoissa tajunnut moisen mahdollisuuden ja siten varautunut asiaankuuluvalla asustuksella, mutta jäi siis valitettavasti väliin. Otinpa sieltä kuvan kuitenkin.

Ja tässäpä pari jälkijättöistä omaa Kati-tulkintaani. Täällä Oulussa ei ole mäkiä ja sää oli muutenkin koleahko eikä assariakaan näkynyt, joten otin kuvat tylsästi sisällä. Hain kuitenkin kesäisempää ilmettä käyttämällä valaisussa tällaista pirtsakkaa sateenvarjoa (omaostama sponsorit huom!.). Hyvin toimii, eikö totta!

Tuota ensimmäistä asukokonaisuutta kun sovittelin, niin muistin, että viidakkohatun lisäksi minulla on myös pikkujoululahjaksi saatu kaupunkisotahattu, joka on kyllä aivan hieno päähine, mutta ei sovi yhteen juuri minkään vaatteen kanssa. Nyt kuitenkin äkkäsin, että sehän suorastaan kuuluu tällaiseen kesäisen rentoon lomaluukkiin. Jo ennestään tuttuja vaatteita, mutta uusi, ennakkoluuloton ja persoonallinen yhdistelmä. Juuri tällaiset nerokkaat ratkaisut erottavat edelläkävijät perässähiihtäjistä! No nyt meni vähän omakehun puolelle, sori siitä. Mutta hyvä esimerkki siitä, että aina ei kannata ostaa hulluna uutta, vaan voi yhdistellä vanhoja uusilla tavoilla.

Mutta nyt meinaa jo lipsahtaa turhan höpinän puolelle, elikkäs eipä sitten muuta kuin hyvää kesää teille ja bloggailemisiin!!! Nähdään vaikka puistossa ja erotutaan tyylikkäillä ja persoonallisilla kesäpukimilla!!!

Hattuja, lakkeja, pipoja, päähineitä

Pii-poo, piponi: Piponi jäi puuhun (sydän/sydäm)

No ei jäänyt, mutta siltä varalta, että jollakin on niin päässyt käymään, esittelen tässä nyt muutamia perinteisiä kesälahtelaispäähineitä, koska talveahan on vielä jäljellä ja keväälläkin voi olla kylmä, joten on vielä jonkin aikaa tärkeää suojata päänsä ja toisaalta kyllä kesälläkin on sille tarvetta, elikkäs aika ajaton postaus tulossa!!

Meille tuli postissa joku Osuuspankin lehti ja kannessa näkyy olevan joku bloggaaja-mimsy ja siitä sitten muistinkin, että minullahan on nämä mökkireissun hattukuvat vielä esittelemättä.

Nyt kun tällainen aasinsilta löytyi, niin aloitetaan tästä OP-pääpannasta. Tässä on hieman tällaista Juiceleskis-henkeä, eli sopii hyvin älyköille ja taiteilijoille. Toisaalta muotonsa puolesta tällainen päähineratkaisu on loistava myös päälakihikoilijoille sekä sellaisiin tilanteisiin, joissa haluaa tuulettaa päätään, mutta korvia palelee. Perinteinen kuusimaisema ja punertava taivas, eli auringonlasku, johdattavat kansallisromanttisiin tunnelmiin, eli takaisin siihen Juiceen. Selvästikin punnittu kokonaisuus on tämä siis!

Ja kun mainostushommiin nyt lähdettiin, niin laitetaan tämä rautakauppapipo. Kuvassa mallilla, eli allekirjoittaneella on tyrmistynyt ilme siitä syystä, että sponsoridiiliä rautakaupan kanssa ei lopulta syntynytkään, joten enpä tästä nyt viitsi sanoa muuta, kuin että peruspipo.

Pipohan voi toki olla huomattavasti hienompi ja persoonallisempikin, kuten näemme näistä seuraavista. Tässä tupsukkaassa on mukavasti lappihenkeä, vaikkei tuulia olekaan neljää, mikä tarkemmin ajatellen on hyvä asia, koska liioitteluun ei ole syytä sortua tällaisen arkipäähineen kohdalla. Vähän taisi kuitenkin alkuperäiskansan kurja kohtelu mallia masentaa tai sitten se oli Lapin kesä.

Melko pirtsakka on myös tämä raitahattu. Ihan tulee mallikin hyvälle tuulelle ja mummon kutimet ja sitä myöten korvapuustitkin mieleen, nam nam. Antaa heti paljon mietitymmän ja tyylitietoisemman vaikutelman, kuin peruspipo.

Jos haluaa oikein todenteolla tuoda ilmi omaa taiteellisuuttaan, voi päähänsä kietaista tällaisen huivin. Sitten vaan katse mystisesti kaukaisuuteen ja ravintolaan notkumaan. Hyvä tulee varmasti! Tosin huppari kannattanee siinä tapauksessa vaihtaa johonkin tyylikkäämpään vaatteeseen, mutta ei mennä nyt siihen, koska tämä on päähinebloggaus.

Jos sen sijaan haluaa esiintyä vähän enemmän kansam miehenä, on lippalakki oivallinen valinta. Tokihan lippiksissäkin on variaatioita. Tässä esimerkissämme on käyttökelpoisena featurena tuollaiset korvaläpät, joten hattu toimii talvikeleilläkin mainiosti. Pirteä väritys sopisi hyvin vaikkapa lasketturinteeseen, vilkkuvalodiscoon tai hipsterikahvilaan. Varsin monikäyttöinen päähine siis. Valitettavasti vain mallillemme vähän liian pieni.

Siinäpä oli asiaa hatuista! Ei muuta kuin bloggailemisiin!!! Ja muistakaahan nauttia kirpsakoista kevättalven päivistä. Menkää vaikka pilkille!!

 

Uusi vuosi ja kujeet?

Hyvää 2016:tatoista nöpönassukkaiset!!!!! (<3 4>)

Ajattelin tässä nyt ihan vaan esitellä saamani joululahjat. Tai en ihan kaikkia vaan ainoastaan vaatteet ja parranhoitotuotteet. Nyt kun ajattelee, niin olisin voinut esitellä hajusteetkin, mutten muistanut eilen ottaa niistä kuvia ja nyt kamerasta on akku tyhjänä eivätkä Olympuksen sponsorisedät ole vieläkään lähettäneet minulle vara-akkua. Eli nyt jos luette tämän siellä Olympoksella, niin aika halpaa sponsoridiiliä tarjolla.

Tästäpä tulikin mieleeni, että sain muuten itseltäni lahjaksi uuden tripodin eli kolmijalan eli siis jalustan kameralle, mutta koska ostin sen omilla rahoillani, niin et nyt ala mainostamaan, että mikä se tarkemmin on, mutta hyvä ja kätevä kyllä. Voin suositella tällaisten pienten ja keveiden kameroiden käyttäjille. Isompien vehkeiden kanssa kannattaa varmaan olla jykevämpi.

Mitäkös vaatteita siis sain? No anopilta sain tällaiset mustat extra-merkkiset miesten legginsit ja sitten Maku-Jussilta mustavalkoisen Maku Brewing -hupparin. Maku Brewing on uudehko pienpanimo Tuusulasta ja tekee oikein maukkaita oluita. Niitä olisin voinut vähän tässä mainostaakin, mutta ehdin juoda jo kaikki maistiaispulloni vuodenvaihteen karkeloissa. (voitte tykätä Maku:ksesta facessa: https://www.facebook.com/MakuBrewing)

Nämä miesten legginsit eli pitkät kalsarit ovat aivan hyvät ja moitteettomat ja yksinkertaisuudessaan varsin tyylikkäätkin. Sepalusaukko puuttuu, mikä on hyvä asia, koska itse en ainakaan koskaan virtsatessani jaksa pujotella kulliani ulos sellaisesta, sillä paljon helpompaa on vaan laskea hieman housuja toimituksen ajaksi. En oikeastaan ymmärrä, mitä moisella tekee. Siis sepalusaukolla.

 

Huppari on mukava ja lämmin ja siinä on huppu, jonka voi kätevästi vetää päähän mikäli ilmenee tarvetta vaikka naamioitua tai jos ihan vaan paleltaa. Hyvä feature olemassa! Väritykseltään tämä on siis mustavalkoinen. Valkoinen pohja ja musta logo. Mustavalkoinen on toki klassinen väritys ja entisaikaanhan lähes kaikki olikin mustavalkoista. Sellaiseen vanhan ajan old school -hommaan tämä sopii siis eri hyvin. Nykyajan värikylläiseen loistoon moinen valkoisuuden määrä taas asettaa hieman haasteita, mutta osaava pukeutuja kyllä selviää hyvän pukeutumissuunnittelun avulla.

Huomaatteko muuten, että tein jälkimmäisist' kuvista mustavalkoisia vähän niinkuin demonstraatiomielessä?Ja jos jonkun mielestä kuvien valaisussa on jotain vikaa vikaa, niin laittakaa vaan vinkkiviestiä valaisinlaitesponsoreille. Ei ole helppoa tehdä ammattimaisia muotiblogikuvia tällaisella amatöörikalustolla!!!!

Vaatteiden lisäksi sain tällaisen tyylikkään puisen partakamman. Sen lisäksi, että tämä on oikein hieno, on tässä harjasvälikin varsin sopiva parran kampaamisen. Sellaiset muoviset markan kammat tuppaavat olemaan piikistöltään vähän turhan tiheitä ainakin meikäläiseen partaan. Mukana tuli myös hieno Shave klub Finland -pahviläpyskä. Onhan se hienoa kuulua klubiin!

Samassa paketissa oli myös pahviläpykässä mainitun lafkan partaöljyä. Tämä on siitä käytännöllistä tavaraa, että on melkolailla tuoksutonta. Joskushan sitä tarvitsee tuoksua ja joskus taas tuoksuttomuutta ja joskus saattaa tarvita partaöljyä, mutta eri tuoksulla. Vai mitä? On siis erittäin hyvä pitää kaapissa tällaistakin ainetta. Kiitosta ansaitsee myös tuo pipettikorkkisysteemi, jonka avulla öljyä on helppo annostella kädelle ja siitä levittäää sitten partaan.

Noihin aikaisempiin kuviin jätin naamakarvat aika tavalla rennon huolimattomasti, koska huppari ja miesten legginsit ovat rentoja vaatteita, mutta laitetaan tähän loppuun nyt yksi viiksikuvakin.

Heissuliveissulibeissuli vaan ja bloggailemisiin ja hyvää alkanutta vuotta!!!!!!

PS: Ihan meinasi unohtua: Lähikuva perseestä eli belfie!