Hyvää kesä kempulit ja kumpalaiset (sydämmiii)
Nyt tuleekin vähän erilainen päivitys tähän blogiini. En nimittäin ole hetkeen hankkinut uusia vaatteita, mutta sen sijaan kävin isolla kirkolla eli Hesassa katsomossa Aamoksen Toria ja muitakin juttuja tyzkäystini kanssa. Tämä on siis vähän niin kuin tämän blogin ensimmäinen keikka-arvio!
No tein minä siellä Hessoissa vähän muutakin. Matkustelin raitsikalla ja metrolla ja linjurilla ja lautallakin mentiin nimittäin Suomenlinnaan. En tiedä, josko siellä on ennen asunut pienempää väkeä? Ainakin tällaisen kuvan räppäsin. Ihan kuin hobiteitten koloja, eikös!!
Sitten siihen keikkaan eli konserttiin, joka oli Finlandia Talossa. Toisin kuin Hartwall Areena, tässä nimi ei tulekaan juomasta, vaan siitä Sibeliuksen biisistä. Aluksi luulin tulleeni johonkin aloittelevien metsuriseksuaalien kokoukseen. Aulassa norkoillut yleisö nimittäin koostui etupäässä hipstereistä, jotka vaihtelevalla menestyksellä kasvattivat metsuripartaa. Bongasin myös punaisiin pukeutuneen Slayer-jäbän sekä punkkarin. Join siinä odotellessa yhden keskioluen.
Ensin soitti Petteri Sariola. Petsku kertoili hassuja juttuja, otti itsestään selfieitä ja paukutteli kitarastaan melko monipolvisia kudelmia, joihin oli saanut ympättyä myös oivallisia melodia-aineksiakin. Hyvä Petteri!
Petterin jälkeen kuunneltiin levyltä Led Zeppeliiniä ja joku Amoon apulaisista kävi kiillottamassa flyygeliä ja jotain toista lavalla majaillutta soitinta. Tästä soittimesta ehkä tuonnempa lisää. Tämä apumies käytti kiillottamiseen ensin valkoista liinaa ja myöhemmin vielä tasa-arvon nimissä mustaakin rättiä.
En muista ihan varmasti, ehdittiinkö kuunnella Whole Lotta Lovea kokonaan, kun Tori asteli lavalle. Hänellä oli siniset korkokengät. Itselläni oli tällaiset punaiset Patrickit, joita pidin Suomenlinnassakin, mutta Toriliini ei varmaan nähnyt niitä, koska konserttisalissa penkit olivat tiellä.
Tori soitteli välillä pienoa ja välillä edellä mainittua toista vehjettä, josta tuli sähköpienon ja urkujen ääniä. Välillä jostain taiottiin myös taustakomppi. Kuten legandaarinen sormiotaiteilija Ray Manzarek, osaa Torikin soittaa yhtä aikaa molemmilla käsillään. Lisäksi hän myös lauloi ja yhdessä kappaleessa paukutti tahtia. Monitaitoinen mimmi!
Amoon lopetettua yleisö taputti villisti, joten artisti saapui takaisin ja soitti vielä ehkä kolmisen kipaletta tai saattoi olla neljäkin. Sitten kävin vessassa ja lähdimme raitsikalla majapaikkaan.
Olisin laittanut tähän vielä kuvan raitsikasta, mutta se ei oikein onnistunut. Katsokaa itse Inter netistä. Hyvää kesän jatkoa ja bloggailemisiiiiin!!!!
