Hyvää Joulua!11!!!!

Hyvää Joulua jouhoujouhou!!!

Heippistä vaan, ajattelin pistää jouluntoivotukset tällaisen nopean blogipäivityksen muodossa. Sitä ennen tuli kuitenkin mieleeni, että olen kuulemma laihtunut. Tai niin ainakin väittää Nintendo Wiini ja miksipä en sitä uskoisi, kun housuihinkin piti vyö laittaa, kun eivät meinanneet kestää jalassa. Tästäpä syystä ajattelin heti tähän alkuun laittaa pari kuvaa perseestäni. Olkaa hyviä!

Varmaan haluatte tietää, miten moinen on päässyt tapahtumaan, vai mitä? No voinhan toki kertoakin. Pääasiallinen metodini on ollut se, että en vain ole tehnyt ruokaa. Muutoinkin olen aika lailla laiskotellut. Tarkempia ohjeita metodiini voin myydä vaikka satasella.

No siihen jouluun sitten. Aika pimeää on ollut viime aikoina ja ainakin etelässä taitaa olla musta hewy medal joulu, joten ulkona on oltava varovainen ja pysyttävä näkyvänä. Kaikillahan tietenkin on jo heijastimia, mutta vähän jännempi ja coolimpi juttu on tällaiset valaistut kengännauhat. Aika päheät, eiks juu?! Ikävästi kyllä tämä kuva paljastaa, että laiskotteluni on ulottunut myös kenkiin ja ne ovat aika kurjassa kunnossa. Joku sponsori voisi lähettää uudet!

Joulukuusihan on vähän sellainen juttu, että nähdäkseni kuusien pitäisi kasvaa tuolla metsässä eikä suinkaan tunkeutua ihmisten olohuoneisiin. Niinpä väsäsin itse tällaisen näppärän joulukuusen ihan vaan pyyhkeestä. Parit valot kun kietaisee, niin aivan hyvä tulee eikä synny turhaa jätettä eikä kuolleita puita.

Seuraavaksi olisin laittanut tähän iloisen jouluntoivotuskuvan, jossa herkuttelen naama virneessä joulupöydän äärellä, mutta se jäi nyt erinnäisistä syistä ottamatta, joten tässä kuva siitä, kun sovittelen tonttulankkia valmistautuessani siihen kuvaa. Siinä olisi myös esitelty ostamani uusi hieno flanellipaita. Voinette kuvitella, että olisi sopinut hyvin ylvään naamakarvoituksen ja tonttulakin kanssa!!

Eipä sitten muuta, kuin Hyvää Joulua ja bloggailemisiin!!!

PS: Sound trackiksi Joulupukki ja apurit https://joulupukkijaapurit.bandcamp.com/album/el-m-m-joulu

Perjantain pikaiset tuotteet ja kukko

Ruputiti reilaa vaan kaikki munkeroiset!!!!!!

Tässäpä tuleekin nyt tämmöinen pikainen perjantaipäivitys, eli pari pientä hommaa eli tuotetta viikonlopun kauneuden- eikun komeudenhoitoon.

”Puhtaus on puoliruokaa”, sanoi mummo, kun lumia papan selästä kissalla pyyhki, eli aluksi pesuaine. Tämä on tällainen erityisesti miesten pesemiseen soveltuva aine, elikkäs Erittäin hieno suomalainen mies suihkusaippua jää. Nämä Erittäin hienot lienevät monille tuttuja ennestäänkin, mutta tämä mies-homma on joku uutuus, joten päätin kokeilla. Sitä en tiedä, mistä tuo ”jää” tuohon tulee, sillä ihan juoksevaa tuo on ainakin kylpyhuoneen lämmössä. Muutaman kerran olen tuolla peseytynyt ja ihan puhdasta on tullut, eli hyvä tuote onpi. Naista en tuolla ole yrittäny pestä, kun arvelin, että ei varmaan siihen hommaan sovi ja muutenkin parempi, että pesee itse itsensä, niin ei tule sanomista sitten.

No naisestahan tuli mieleen tämä toinen tuote, eli Rainbow face care silmänympärysvoide, jossa on vitamiinit ja kaikki. Ostin tämän joskus pari vuotta sitten naisen määräyksestä ja olen käyttänyt ehkä kolme kertaa. Tällä tahdilla kestää pieni tuubi koko loppuelämän. Vielä kun otetaan huomioon rainbowius, eli varmaan oli aika edullinen hinta, niin voi kyllä sanoa, että halvalla saa riittoisan tuotteen! 5/5

Loppukevennykseksi sitten verttikukko. Ei tarttee mitään tilpehöörejä, kun on komea jo luonnostaan!

Eikä sitten muuta, kuin bloggailemisiin!!!! Kukko kie kuuu!!!!

PS: Sponsoridiilien vähäisyydestä johtuen en kerro, millä kamoilla on kuvattu!! Ähäkutti vaan Olympuksen tyypit!!!

Viiksivahaa ja asian vierestä

Veissuli heissuli, vesselit!!!!!!!

Muistatte varmaan, että sain joululahjaksi partasaippuaa ja -öljyä sekä viiksikamman? No se saippuahan loppui, joten tilasin Dickjohnsonilta uutta. Oli vähän kallis (sponsoridiiliä odotellessa), mutta aika iso ja hieno purkki ja tuollainen pahvitörppökin vielä, eli eiköhän tuolla hetken pärjäile. Tuoksukin on mukavan jännä.

Viiksikammalla on ihan hyvä kammata viiksiä, mutta partahan tarvitsee harjan. Kannattaa saman tien ostaa kunnollinen luonnonmateriaalisysteemihässäkkä. Halvemmat muoviharjat saattavat aiheuttaa vakavia loukkaantumisia ja harrastusinto saattaa läsähtää heti alkumetreillä. Tämä on ostettu ihan jostain Prismasta tai Hilasta tai mitä niitä nyt on. Siinä on bambua ja kaikkea ja on ekologinen ja hygieeninen.

Mutta sitten pääasiaan, eli viiksiin. Olin tuossa kesällä pistokeikalla Swingers Wedding Bandin kanssa ja siinä hääkuosiin laittautuessamme sain lainata ystävältäni Joonakselta, joka kuten muistatte, on kitaravirtuoosi, säveltäjänero ja hattuasiantuntija, mutta sen lisäksi myös suuri naamakarvaston ymmärtäjä, hänen itsetekemäänsä viiksivahaa ja partaöljyöä. Silloin tajusin viiksivahan merkityksen, enkä nykyään enää voi ymmärtää, miten kukaan voi tulla toimeen ilman viiksivahaa. Joku tietysti yrittää huudella, että ”entäs, jos ei ole viiksiä”, mutta valveutunut lukija toki tajuaa, että moinen selittely kertoo vain henkisestä ja älyllisestä laiskuudesta.

Tilasin siis heti miten viiksivahaa ja myöhemmin vielä toisenkin purnukan. Tässä on kätevästi moniin tilanteisiin sopivat vahat. Toinen nimittäin on hajuton ja toinen tuoksuu miellyttävästi. Siitä sitten voi valita kulloiseenkin tarpeeseen.

Koska joululahjapartaöljykin on vähissä, tilasin lisää myös sitä. Samoin jossain välissä tuli hankittua myös partavahaa. Partavaha on selvästi viiksivahaa notkeampaa tavaraa, eikä siis riitä pitämään viiksiä ojennuksessa, mutta auttaa tuomaan partaan ryhdikkyyttä, jos sellainen on tarpeen. Aika vähän kyllä tullut käytettyä. Ajattelin, että tuo citrus olis tuoksahtanut sellaiselta mukavan greipikkäältä, mutta se olikin vähän sellainen greipitön eikä siis niin kiva, kuin olin ajatellut. Öljy sen sijaan on oikein miellyttävää. Harmi, ettei tähän saa linitettyä tuoksua.

En jaksanut näin sunnuntaina käydä viiksiä kovin huolellisesti laittelemaan, mutta tässäpä parit kuvat. Parran kiinnitin kuminauhalla pois tieltä, koska nyt oli ajatuksena käsitellä nimenomaan viiksiä, mutta näkyyhän tämä nyt vähän lipsuneen sinne tänne. 

Näköjään munasin hieman ja kuvasin viiksikuvat vahingossa pelkästään jpegginä, mistä tuli mieleeni, että kuvauskamasponsoreita ei ole ilmoittautunut vieläkään ja siksipä en nyt jaksakaan kertoa enempää käytetyistä systeemeistä.

Viiksistä tuli muuten mieleen saksalaiset, jotka ovat tunnettua viiksikansaa ja saksalaisista puolestaan pilsneri ja pilsneristä sitten perjantaina maistamani Saimaan panimon uusi Pils, joka osoittautui hintaisekseen varsin oivalliseksi olueksi. Maistelen varmaan useamminkin!

 

On muuten ilmoja pidellyt, että jospa sitä lähtisi ulkoilemaan. Hei vaan ja bloggailemisiin!!!!

Kesäjaskat

Dubbi duu dap dap dim bam (I'm a scatmannnnn!!!)

Kesäjaskaterveiset! Kesähän nimittäin viimeinkin alkoi ja jaskalla tarkoitan tässä jatsia eli jazz-musiikkia. Ostin nimittäin kirpparilta Miles Davisin At Gilmore tuplavinyylin. Tätä voi suositella jatsin ystävien lisäksi siis myös Gilmore Girl -faneille! Eikun luin väärin, sehän olikin At Filmore. Sori! Tämähän on jostain 70-luvulta, jolloin Miles kosiskeli nuorempaa yleisöä fuusiomeiningeillä, joten liekö tätä voi suositella edes jatsin ystäville. No joka tapauksessa Kikka Korea ja Keith Jarrett tykittävät menemään sormioilla ja maestro itsekin on monesti ihan asian ytimessä. Paikoitellen todella kovaa menoa ja raisua ajoa! Voi suositella ainakin niille, jotka kuuntelevat musiikkia laidasta laitaan, vaikkei tämä nyt fuusiomyrkytyksen pahimmalta laidalta suinkaan ole, vaan aivan tolkullista matskua. Kova levy. Tai toisen levyn a-puoli ei ihan niin hyvin ehkä lähtenyt.

Koska en osaa soittaa saksofonia ja trumpettiakin olen soittanut vain kerran ja silloin siihen meni hiekkaa, ostin itselleni tällaisen Otamatone deluxe -soittovehkeen. Huikea härveli, jossain on tuollainen juttu, jossa sormea siirtelemällä sävelkorkeus vaihtuu. Kytkimellä saa säätää kolme eri rekisteriä, eli matalan ja keskikorkea ja helvetillisen kimakan. Jonkin kummallisen aivopierun tai ihan vaan silkan vittumaisuuden takia matalan ja keskikorkean rekisterin ero kaksi oktaavia ja puoli sävelaskelta ja samoin taas keskikorkean ha helvetillisen kimakan ero puoli sävelaskelta vaille kaksi oktaavia. Hieno soitin yhtä kaikki.

 

Tässä soittelen kesäistä jatsia tällä uudella soittimellani ja päälläni on samaiselta kirpputorilta, jolta levynkin ostin ostettu paita. Hattu ja lasit vanhoja hyviä jatsivehkeitä. Oikeastaan ehkä olisi asiallista soittaa puku päällä, mutta koska on kuuma ja kuten muistatte, kyse oli fuusiojatsisasta, voi tällainen kauluspaita olla aivan riittävä.

Tässäpä lähikuva viiksistä. Kuten huomaatte, ne ovat kesäkuumalla hieman päässet repsahtamaan eivätkä siis ole aivan trimmissä. Tähän auttaisi viiksivaha. Oikeastaan en ymmärrä, miten kukaan selviää ilman viiksivahaa. Viiksivahasta aion kuitenkin kertoa jossain myöhemmässä bloggauksessani, eli odottakaapa siihen asti, mussuloiset!

Välillä tulee myös nälkä ja niinpä laitoin ahvenfileitä ja pottuja ja salaattia. Ahven fileet hain kauppahallista. Sinne ajelin nopsallani ja sitten katselin jonkin aikaa ympärilleni ja valitsin mukavan tiskin ja otin vuoronumeron ja vuorollani ilmoitin haluavani kaksi ahvenfilettä ja 300 grammaa muikkuja, jotka minulle sitten äijä tiskin toiselta puolen ystävällisesti pakkasi. Mahtava meno kauppahallissa! Suosittelen!!

Kotona sitten pyörittelin ahvenat jauhoissa ja vähän suolassa ja pippurissa ja paistoin. Muikut paistan ehkä illalla, jos hiukoo.

Meillä on tällainen uusi hieno patakinnaskin, mutta sitä en käyttänyt lainkaan, mutta tässä nyt pari kuvaa kuitenkin.

Soittokuvat muuten valaisin tällaisella systeemillä, jonka taas jouduin omin rahoin ostamaan, koska sponsoridiilit ovat olleet hieman tiukassa. Levykuvassa käytin samoista syistä itse tekemääni mehiläiskennohärpäkettä, mutta siitä en ottanut kuvaa. Joka tapauksessa valaisintarvikesponsorisedät ja -tädit saavat ottaa yhteyttä!

No eipä sitten muuta kuin vielä on kesää jäljellä ja bloggailemisiin hei hei!!!!

Kalareissuhommia

Terseet vaan tertuille ja terttuliineille!!! ja Kesää ja Aurink 0))))

Joskus on tilanteita, joissa täytyy pukeutua funktionaalisesti, eli ns. tarkoitus edellä. Tällainen tilanne on esimerkiksi kalareissu pohjoiseen. Silti on mahdollista pienin yksityiskohdin tuoda esiin myös omaa tyyliään ja persoonaansa.

Koskikalastuksessa melkolailla tai ainakin lähestulkoon ehdottoman tärkeä varuste on kahluuhousut. Niiden ansiosta voi kahlailla joessa ja päästä parempiin kalapaikkoihin eli spotteihin kuten me asiantuntijat sanomme. Näistä harvoin löytyy kovinkaan silmäämiellyttäviä vaihtoehtoja, mutta toisaalta tällaiset kumipökät voivat hyvinkin toimia joissakin muissakin tilanteissa, kuten esimerkiksi saksalaisissa parinvaihtosaunahipoissa tai muissa vähemmistökemuissa.

Kalastusta helpottaa myös, jos näkee veden alle. Siinä taasen auttavat polarisoidut aurinkolasit. Polarisoudut linssit päästävät lävitseen, joko pystysuuntaiset tai vaakasuuntaiset valonsäteet, mikä vähentää heijastuksia esimerkiksi juurikin veden pinnasta.Myös kameran objektiiviin on mahdollista kiinnittää erilaisia polarisaatiosuotimia, joilla niin ikään voidaan vähentää heijastuksia, mutta myös vaikuttaa kuvan värisävyihin. Lisää polarisaatiosta voitte lukea vaikkapa wikipediasta. 

Lasien lisäksi päähän kannattaa laittaa myös tyylikäs hattu, joka suojaa sääilmiöiltä ja mahdollisilta ongenkoukuilta ja lentäviltä vihollisilta ja lipan asettelusta riippuen myös omalta osaltaan vähentää auringon häikäisyvaikutusta. Sopiva yhdistelmä löytyy kokeilemalla. Siispä muotiasiantuntijan vinkki: kannattaa ottaa hattu mukaan aurinkolasikaupoille!!

Kalareissulla tai muuten eräillessä kannattaa vaatteissa suosia yksinkertaista tyyliä. Tässä kalamies lähdössä kalalle. Kahluuhousut, hattu (Varustelekan Vietnaminsota-mallia), simppeli, mutta tyylikäs paita (Varustelekasta) ja kalavehkeet. (Kalavehjesponsoridiilejäkin voin muuten ottaa vastaan.) Simppeliä, mutta siistiä! Aluspaitana ja myös -housuina on järkevää käyttää kosteutta siirtäviä urheilupukineita. Eri mukavaa, kun säilyy kuivemman tuntuisena!

Tulihan siellä kalaakin. Tässäpä haavottu taimen, jonka muodikkaasti ceeärräsin eli laskin takaisin vapauteensa.

Ja tässä sitten toinen taimen ja potaatteja savustuspöntössä. Savustaminen on loistava ja perinteikäs ruoanlaittotapa, jota on urbaanissa kaupunkiympäristössä hankalahko harrastaa, mutta jonka soisi yleistyvän myös esimerkiksi trendikkäiden tv-kokkien parissa.

 

Toinen hyvä on halstraaminen eli halsterointi. Siinä halsteriin aseteltuja kalojapaistetaan hiilloksella. Sopisi loistavasti vaikkapa katukeittiöhommiin!

 

Siinäpä herkkuja ruokapöydässä. Nam nam. Ihan tulee nälkä tässä. Savustettu taimen ja savustetut perunalohkareet cayennepippurillla, nuotioperunat sekä nuotiovihannesnyytti. Juomaksi tällaisessa konstailemattomassa ulkoruokailussa sopii mainiosti keskiolut!

Lisää tarinaa ja kuvia kalareissumme löydät reissukaverini ja kuuluisan kalastusjournalistin ja -bloggailijan Ilkan perkaamo-blogista. (klikkaa perkaamo-tekstiä tuossa vieressä!)

Pannaan loppuun vielä joku maisemakuva, jonka räppäsin ihanalla Olympuksellani (omd em10). Ihan omilla rahoillani (huomio vaan Olympuksen sponsorisedät ja -tädit!!) ostin nd-filtterin, jotta sain pidempiä valotuksia ja kermaisen pehmeää vettä.

Vielä on kesää jäljellä, ei muuta kuin heipsuli hei ja bloggailemisiin!!!

PS: Ainiin, selfie meinasi unohtua...

Tori Amoksen keikka Hesassa

Hyvää kesä kempulit ja kumpalaiset (sydämmiii)

Nyt tuleekin vähän erilainen päivitys tähän blogiini. En nimittäin ole hetkeen hankkinut uusia vaatteita, mutta sen sijaan kävin isolla kirkolla eli Hesassa katsomossa Aamoksen Toria ja muitakin juttuja tyzkäystini kanssa. Tämä on siis vähän niin kuin tämän blogin ensimmäinen keikka-arvio!

No tein minä siellä Hessoissa vähän muutakin. Matkustelin raitsikalla ja metrolla ja linjurilla ja lautallakin mentiin nimittäin Suomenlinnaan. En tiedä, josko siellä on ennen asunut pienempää väkeä? Ainakin tällaisen kuvan räppäsin. Ihan kuin hobiteitten koloja, eikös!!




Sitten siihen keikkaan eli konserttiin, joka oli Finlandia Talossa. Toisin kuin Hartwall Areena, tässä nimi ei tulekaan juomasta, vaan siitä Sibeliuksen biisistä. Aluksi luulin tulleeni johonkin aloittelevien metsuriseksuaalien kokoukseen. Aulassa norkoillut yleisö nimittäin koostui etupäässä hipstereistä, jotka vaihtelevalla menestyksellä kasvattivat metsuripartaa. Bongasin myös punaisiin pukeutuneen Slayer-jäbän sekä punkkarin. Join siinä odotellessa yhden keskioluen.

Ensin soitti Petteri Sariola. Petsku kertoili hassuja juttuja, otti itsestään selfieitä ja paukutteli kitarastaan melko monipolvisia kudelmia, joihin oli saanut ympättyä myös oivallisia melodia-aineksiakin. Hyvä Petteri!

Petterin jälkeen kuunneltiin levyltä Led Zeppeliiniä ja joku Amoon apulaisista kävi kiillottamassa flyygeliä ja jotain toista lavalla majaillutta soitinta. Tästä soittimesta ehkä tuonnempa lisää. Tämä apumies käytti kiillottamiseen ensin valkoista liinaa ja myöhemmin vielä tasa-arvon nimissä mustaakin rättiä.

En muista ihan varmasti, ehdittiinkö kuunnella Whole Lotta Lovea kokonaan, kun Tori asteli lavalle. Hänellä oli siniset korkokengät. Itselläni oli tällaiset punaiset Patrickit, joita pidin Suomenlinnassakin, mutta Toriliini ei varmaan nähnyt niitä, koska konserttisalissa penkit olivat tiellä.



Tori soitteli välillä pienoa ja välillä edellä mainittua toista vehjettä, josta tuli sähköpienon ja urkujen ääniä. Välillä jostain taiottiin myös taustakomppi. Kuten legandaarinen sormiotaiteilija Ray Manzarek, osaa Torikin soittaa yhtä aikaa molemmilla käsillään. Lisäksi hän myös lauloi ja yhdessä kappaleessa paukutti tahtia. Monitaitoinen mimmi!

Amoon lopetettua yleisö taputti villisti, joten artisti saapui takaisin ja soitti vielä ehkä kolmisen kipaletta tai saattoi olla neljäkin. Sitten kävin vessassa ja lähdimme raitsikalla majapaikkaan.

Olisin laittanut tähän vielä kuvan raitsikasta, mutta se ei oikein onnistunut. Katsokaa itse Inter netistä. Hyvää kesän jatkoa ja bloggailemisiiiiin!!!!

Sillivoileipä ilman silliä ja vappuhousut

Työn orjat sorron yöstä nouskaa! On taas vappu. Ostin Lidlistä tällaiset vapputunnelmiin sopivat aatteenpunaiset housut. Halvalla lähti hienot pökät. Nämä jalassa kelpaa muistella toveri Viljasta!

Varmaan ihmettelette näiden kuvien erityisen onnistunutta valaisua, vai mitä? Sehän johtuu siitä, että hankin ihqulin Olynpukseni kaveriksi salamalaitteen. Olo on kuin suuremmallakin julkkiksella täällä valojen välkkeessä nyt nimittäin.

Valitettavasti sponsoridiilit ovat olleet vähissä viime aikoina, joten jouduin ostamaan salaman omalla rahallani. Niinpä vappubrunssini olikin sitten hieman köyhänlainen ja kovin ankea. Sillivoileipä ilman silliä (nyyh) ja kuplaviini ilman kuplia. Eli ihan vaan vihjeeksi esim. sinne Olympuksen suuntaan, että täällä olisi maineikas blogisti vailla sponsoreita!

Mutta hyvää kevättä ja bloggailemisiin, meikä jatkaa vappuilua!!!

Vinyyliä veljet/siskot!

Hipatitiheihei heiluvaiset! 2>>>

Olette varmaan huomanneet, että vinyylilevyt eli älppäri eli LP-levyt ovat nykyään muodikkaita. Senhän tietää jo siitäkin, että arvoisa bloggarinne on järjestänyt ainakin kahdet vinyylibileet. Pitemmittä puheitta ajattelinkin nyt esitellä muutamia vinyyliaarteistoni helmiä.

Tässäpä ensin kieppuu punainen vinyyli. Aika hieno, eikö totta. Tuossapa on vielä valkoinen ja vihreäkin. Aika pirtsakoita! On minulla mustiakin vinyyleitä, mutta ne ovat aika tavanomaisia, joten en viitsinyt kuvata niitä.

Kuvaamisestapa tulikin mieleeni, että ihanaan Olympukseeni m.zuiko 45mm f/1.8 -objektiivin. Olen nimittäin vähän vakoillut muita muotibloggareita ja todennut, että se on varsin ihqutettu linssi näissä piireissä. Ostin omani halvalla käytettynä, joten vastavalosuoja on hieman ränkkänä. Olympuksen sponsorityypit voisivat siis lähettää minulle uuden, vai mitä? Osoitteen saa vaikkapa sähköpostilla.

Seuraavaksi vähän hienoimpia levykansia.

Ja tässäpä vähän lisää. Nämä ostin muuten Bussi-Eskolta, joka - kuten kaikki varmaan tietävätkin – on kuuluisa bloggailija itsekin. Hienoa settiä Kreikasta!

Kreikkalaisesta musiikista päästään vielä uusimpaan soitinhankintaani, eli tällaiseen kreikkalaiseen baglamasiin. Tässä muuten huomaa hyvin, että tuon 45mm linssin kuvakulma on sisätiloihin aika kapea ja jouduin kurkottamaan ihan tosissani, että sain tämän kuvan. Onneksi Olympukseni on siitäkin ihana, että kuvata voi myös kääntyvältä takanäytöltä. Ja Olympuyksen sponsorityypeille muuten tiedoksi, että minulla olisi paljon kaikkea pientä, mitä voisin esitellä tässä blogissani, jos minulla vain olisi se 60mm macrolinssi.

Tuos baglamasin mukana sain muuten Maailman keittiöitä: Kreikka -kirjan, eli ehkäpä joskus nähdään taas jotain ruoka-aiheisiakin juttuja tämän blogin puitteissa.

No mutta eipä muuta, kuin munakasta Pääsiäistä kaikille ja bloggailemisiin!!!!

PS: Vinyylihousutkin muuten vielä puuttuvat